Radiotaajuuskaista on joukko taajuuksia, jotka on varattu tiettyä viestintätarkoitusta varten tai osoitettu tietyn ryhmän käyttöön.
Jotta sähkömagneettinen aalto kuljettaisi tietoa, sen ominaisuuksia, kuten taajuus, amplitudi ja vaihe, on moduloitava järjestelmällisesti. Tietojen välittämiseksi moduloitu aalto on sitten lähetettävä, havaittava ja lopulta muunnettava muiksi signaaleiksi, kuten ääneksi. Tätä koko prosessia kutsutaan yleensä radioviestinnäksi. Radiotaajuudet ovat vain pieni osa koko sähkömagneettisesta spektristä.
1. Ymmärrä, kuinka radiotaajuuksia käytetään.
Radiotaajuuksien koko spektri vaihtelee välillä 3 Hz - 300 GHz. Kaikkea tätä ei kuitenkaan käytetä säännölliseen tai kaupalliseen viestintään. Niitä, jotka vaihtelevat välillä 3-30 Hz, kutsutaan erittäin mataliksi taajuuksiksi (ELF), ja sukellusveneet käyttävät niitä. Toisessa päässä ovat erittäin korkeat taajuudet (EHF), jotka vaihtelevat välillä 30-300 GHz. EHF: ää käytetään enemmän mikroaaltoviestintään ja tähtitieteeseen.
Erittäin korkeat taajuudet
Tuntemamme taajuudet ovat keskellä. AM-radiolähetykset ovat matalilla taajuuksilla (LF) 30-300 kHz, ja tavallinen televisio käyttää erittäin korkeita taajuuksia (UHF), jotka ovat 300-3000 MHz. Satelliittitelevisio ja langattomat verkot käyttävät erittäin korkeita taajuuksia (SHF), ja ne vaihtelevat välillä 3-30 GHz.
2. Tiedä kuinka taajuudet jaetaan ja osoitetaan.
Radiotaajuudet ovat vain pieni osa koko sähkömagneettisesta spektristä.
Näiden yleisten radiotaajuusluokkien lisäksi käytetään jakamista tarkemmille taajuusalueille. Radiotaajuuskaista on joukko taajuuksia, jotka on varattu tiettyä viestintätarkoitusta varten tai osoitettu tietyn ryhmän käyttöön. Taajuuskaista jaetaan sitten edelleen kanaviin, jotka voivat olla yksi taajuus, pari tai taajuuksien ryhmä. Marine VHF radiotaajuuskaistan esimerkiksi sen alue on 156 - 174 MHz; sitä käyttävät useimmat merenkulkualan käsityöt sekä satamat ja venesatamat. Tämän kaistan kanava 16 on 156,8 MHz, ja sitä käytetään hätäpuheluiden soittamiseen. Taajuuksien allokointi on tietysti välttämätöntä häiriöiden ja sekaannusten välttämiseksi. Radiotaajuusalueet ovat standardoineet, asettaneet ja sopineet kansainväliset järjestöt, kuten Kansainvälinen televiestintäliitto ja Euroopan telealan standardointilaitos.
3. Kaavasuunnitelmat
Yhteiset radiotaajuusalueet
Radiotaajuuskaistan perustamiseksi sillä on oltava kaistan suunnitelma. Tämä määrittelee kuinka tiettyä taajuutta käytetään, miten se jaetaan kanaviin, kuinka leveä jokaisen kanavan tulisi olla (kaistanleveys) ja mikä sisältö on ilmoitettava kyseisillä kanavilla. Kanavamääritykseen liittyy yleensä numerointijärjestelmä. Kaavasuunnitelmissa vahvistetaan myös protokollat lähetystä ja laitteiden yhteensopivuutta varten. Ne sisältävät myös lisensointimenettelyt.
4. Tässä on joitain yleisempiä radiotaajuusalueita:
Radiotaajuusalueet tunnistetaan ensisijaisesti niiden taajuusalueiden perusteella, koska ne on varattu tiettyjen ryhmien tiettyihin käyttötarkoituksiin. Jotta voitaisiin tietää, mikä on, on tunnettava radioviestinnän alaa hoitavien kansainvälisten järjestöjen asettamat toimeksiannot.
