Kotieläiminä pidettyjä sikoja on kasvatettu monien vuosien ajan useilla eri menetelmillä. Jokaisella menetelmällä on sekä etunsa että haittansa. Näitä menetelmiä ovat käsinparittelu, kynänparitus, laiduntaminen, keinosiemennys (AI) ja alkionsiirto. Kaikkia näitä menetelmiä voidaan käyttää, kun kullattu, nuori naaraspuolinen sika, on vähintään 10 kuukautta vanha tai emakolla, vanhempi naaraspuolinen sika, ja heidän on oltava lämpöä ennen kuin jollakin näistä menetelmistä on toivottu jälkeläisten tulos. Urospuoliset siat tai villisiat ovat kypsiä 8–12 kuukauden ikäisinä, ja niitä voidaan käyttää myös kaikissa menetelmissä.
Vaihe 1
Siat käsin paritetaan, kun yksi emakko tai kullan pariutuu tai kasvatetaan yhdeksi karjaksi. Tämän sikojen jalostusmenetelmän etuna on, että se antaa kasvattajalle mahdollisuuden valita kasvatettavat siat ja eliminoi kaikki sosiaaliset kilpailut. Tämä menetelmä antaa myös paljon aikaa ennen kuin villisika kasvattaa seuraavaa emakkoa tai kullaa, mikä on tärkeää villisian hedelmällisyydelle. Tämän sikojen jalostusmenetelmän haittana on, että se vaatii melko vähän henkilön aikaa ja vaivaa.
Vaihe 2
Karsittavia sikoja esiintyy, kun useita emakoita tuodaan karjuun karsimaan kasvatettavaksi. Tämän sikojen jalostusmenetelmän etuna on, että se ei vaadi yhtä paljon aikaa tilanteen hoitajalta kuin muut menetelmät ja usein emakot stimuloivat enemmän siirtämällä villisian karsiin kuin päinvastoin. Karsittavien sikojen haittana on se, että karjan käyttö ei ole tehokkainta, koska emakot voidaan kasvattaa sen jälkeen, kun ne ovat jo hedelmöittäneet, ja on suurempi mahdollisuus menettää raskaus "sosiaalisen kilpailun" vuoksi.
Vaihe 3
Laidunparittelevat siat ovat aivan kuten nimessä oletetaan, silloin kun siat, sekä emakot että villisiat, saavat liikkua vapaasti laitumissa ja antaa luonnon vallata. Tämä on vähiten kontrolloitu sikojen jalostustapa, eikä sitä käytetä yleisimmin etenkään pienemmissä toiminnoissa.
Vaihe 4
Keinosiemennys (AI) tapahtuu, kun emakko tai kullattu jalostetaan karjuista kerätyllä siemennesteellä. Karju ei ole mukana parittelussa muulla tavalla kuin lahjoittamalla siittiöitä. Sikojen hoitajan tai kasvattajan on oltava tietoinen tekniikoista, jotka liittyvät tekoälyn tekemiseen kullalla tai emakolla. Tämä menetelmä on yksi hallituimmista käytettävissä olevista menetelmistä. Ainoa hallitsematon vaihe tässä menetelmässä on kullan tai emakon lämpöpäivä. Muihin etuihin kuin torjuntaan kuuluu, että kasvattajalla on mahdollisuus päivittää karjansa ostamatta tosiaan villisikaa. Haittana olisi kustannukset, jotka voidaan liittää ja että kasvattajan on opittava tekniikka, jota tarvitaan tämän menetelmän toteuttamiseksi.
Vaihe 5
Alkionsiirto tapahtuu, kun emakolla tai kullalla on elinvoimainen alkio siirretty kohtuun. Tämän menetelmän tekniikka edellyttää, että kasvattajan on oltava perehtynyt alkionsiirtoon, mutta onneksi se voidaan tehdä ilman leikkausta.