Kuinka auttaa lasta ymmärtämään opiskelun merkitys?

Opiskelu on yksi elämän välttämättömyyksiä itsellemme asettamiemme tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä pätee yhtä hyvin aikuisille heidän urallaan kuin koululaisille. Aikuisella on etu, koska he ovat jo tunnistaneet opiskelun tärkeyden. Lapset ovat kuitenkin niitä, jotka pitävät muuta toimintaa välttämättömänä hauskassa elämässä täällä ja juuri nyt.

Tiedän, että kaiken ikäisten lasten on vaikea ajatella eteenpäin ja ymmärtää, että videopeli ei auta heitä läpäisemään koulukokeita ja oppimaan tonnia tietoa, jota he tarvitsevat saadakseen täyden ja tuottavan elämän. Lapset ajattelevat nykyisyydessä, koska he ovat nuoria, ja tässä ja nyt he työskentelevät.

Vaihe 1

Vanhempien esimerkki. Vanhempien elämä vaikuttaa kaikkien lasten elämän alueisiin. Jos vanhemmalla / vanhemmilla noudatetaan hyvää työetiikkaa, se antaa sävyn lasten näkemyksille leikin lisäksi.

He näkevät vanhempien pääsyn ajoissa työviikon aikataulun mukaan, ehkä saattavansa töitä kotona, tekemällä kodin ja perheen ylläpitoon liittyviä tehtäviä. Erilaisia elämänsuunnitelmia asetetaan lapsille esimerkkinä (toivottavasti tasapainoinen ei kaikesta työstä eikä kaikesta leikkimisestä, vaan molempien terve tasapaino.) Lapset eivät kaipaa paljon, joten jos vanhemmat näyttävät työ ja koti-elämän hukkua lapset voivat myös.

Vaihe 2

Rutiinit ja joustavuus mahdollistavat tasapainon. Työn etiikan ja kotietiikan asettamisen jälkeen vanhempien on määritettävä lapsille rutiinit. Jo ennen kouluikää tarvitaan rutiineja, jotta lapset tietävät mitä odottaa ja milloin. Tietysti poikkeama ei ole anteeksiantamaton synti, vaan toisinaan välttämättömyys. Ei oikeastaan paha asia, koska se opettaa lapsia olemaan joustavia aikataulujen ja rutiinien suhteen ja kuinka palata alkuperäisiin tehtäviin. Joustavuus on erinomainen ominaisuus kaikille ihmisille. Se sallii taukoja arkipäiväisissä rutiineissa, jotka ovat joskus vain välttämättömiä jatkaaksemme meitä.

Vaihe 3

Nyt opiskelu. Kun lapset ovat tottuneet kotiin, jossa on rutiinit ja joustavuus, he tietävät, että työ on osa suunnitelmaa. Lapsen työ on itse asiassa opiskelu, olipa kyseessä sitten kotitehtävät, vanhempien määräämä lukeminen tai You Tube -videon katselu koulusta sinä päivänä opiskellusta aiheesta, se rakentaa opiskelua vastaavaa tietopohjaa. Vanhemmat voivat peittää opiskelun tavalla, joka tekee siitä hauskaa, mutta saavuttaa silti lastensa oppimistavoitteen. Se ei ole huijaamista, se on vain sama kuin kuinka nopeasti saat roskat jalkakäytävälle noudettavaksi... voitko rikkoa ennätyksesi ja olla varovainen samanaikaisesti?

Aikuiset tarvitsevat myös näitä temppuja. Viisi minuuttia, kun palaat töistä lasillisen viiniä tai kupillista teetä, on palkkio hyvin tehdystä päivästä. Jokainen tarvitsee rohkaisua itseltään tai muilta, ja lapset tarvitsevat sitä roolimalleistaan. Joten opiskelun tekeminen hauskaksi pienellä säätämisellä tai naamioinnilla ei vahingoita ketään.

Vaihe 4

Ei kaikki hauskaa ja pelejä. Ei, kaikki ei voi olla hauskaa. Aamurutiini ei ole hauskaa, mutta se on pantava täytäntöön. Jälkikoulurutiini ei ole kaikki hauskaa ja pelejä vanhemmille tai lapsille. Se on myös pantava täytäntöön, mutta ei siihen pisteeseen asti, jossa jäykkyys tekee jokaisesta kodin surkeasta. Kaikki aikataulut ja rutiinit eivät jossain vaiheessa toimi ulkoisten tekijöiden takia - silloin lasten oppima joustavuus elämässä tulee esiin.

Rutiinia voidaan muuttaa, mutta standardit ja odotukset ovat edelleen olemassa työn tekemiseksi. Kukaan lapsi ei voi tulla kotiin koulusta, istua television edessä tuntikausia, ja muutaman minuutin ennen nukkumaanmenoa hänen odotetaan oppivan mitään tehokkaasti. Varmista, että rutiini on selvä, kun odotat mitä lapsilta. Aina tiedä, että lapset ovat aikatauluissa ja rutiineissa aikuisina, ja näiden tottumusten ja etiikan asettaminen lapseksi tuottaa tuottavia aikuisia.

Vaihe 5

Aktiivinen rooli oppimisessa. Vanhempien on otettava aktiivinen rooli lastensa koulutuksessa, mikä tarkoittaa myös kotitehtävien opiskeluaikaa. Pitkän työpäivän jälkeen se ei välttämättä aina ole sitä, mitä haluamme tehdä, mutta edellä mainituissa vaiheissa vanhemmat ovat jo osoittaneet esimerkin työn ja rutiinien tärkeydestä. Toivottavasti lapset pitävät opiskelua toivottavasti oppimistavoitteena, ei rangaistuksena koulunkäynnistä. Tiedän, että joskus kotitehtävien määrä voi valitettavasti olla ylivoimainen, mutta vahvistaa näitä päiviä tarinalla ylimääräisestä työstä töissä jne. Mitä nuorempi lapsi, sitä enemmän aikaa tarvitaan yhdellä huomiolla, mutta opiskelu on vähäisempää. Jos ei tarvitse tehdä paljon, lisää hauska aika työskennellä taitojen parissa, jotka saattavat aiheuttaa vaikeuksia säännöllisesti.

Kyllä, tiedän, että kaikki lapset eivät halua opiskella ja taistelevat loppuun asti päästäkseen siitä pois. Voin antaa vain neuvoja esimerkistä, jonka vanhemmat ovat esittäneet lapsensa varhaisessa iässä työn etiikasta ja rutiinin omistamisesta... riippumatta lasten iästä. Kun lapset tietävät mitä odottaa, he vain toimivat paremmin. Ei ole ihme, milloin on kylpy, välipala tai nukkumaanmeno; se on juuri silloin, kun se on suunniteltu.

Rutiiniin opiskelu on aloitettava kauan ennen kouluvuosia. Varaa hiljainen aika lukemiseen, kuvien katseluun, väritykseen, lohkojen pinoamiseen tai mihin tahansa ikään sopivaan toimintaan. Pidä se osana päivittäistä rutiinia alusta alkaen. Kerro lapsille, että tämä on tärkeä osa heidän päiväään. Se on laatuaika, johon rakennetaan lasten ikääntyessä ja kouluvuosien vaatimukset tulevat esiin.

Vanhemmilla on kyky kannustaa oppimiseen tai estää oppimista. Halu opiskella voidaan juurruttaa hyvin varhaisessa iässä tai tuhota. Suurin osa vanhempien opetuksista tulee heidän lastensa havainnoista. He seuraavat tarkasti, mikä on tärkeää äidille ja isälle. Jos havaitaan jäsenneltyä, tuottavaa elämää, he oppivat siitä. Heidän pienen elämänsä ei myöskään rakentu, ei halua nuorena, vaan siksi, että vanhemmat varmistavat, että se on... esimerkillä ja kyllä, myös voimalla. Tiedän, että se ei ole täydellinen maailma, jossa lapset juoksevat kotiin opiskelemaan. Mutta ajan, kärsivällisyyden, päättäväisyyden ja hyvän roolimallin avulla lapsille voidaan opettaa, että opiskelu on tärkeää kaikilla elämänaloillaan.

Paras lahja, jonka vanhemmat voivat antaa lapsilleen, on halu oppia. Ei ole taikajuomaa; se alkaa varhaisessa lapsen elämässä ja kasvaa osana lasta. Uskon, että tieto siitä, että oppiminen on osa elämää, joka on yhtä välttämätöntä kuin hyvän ruoan syöminen, opitaan vanhemmilta.