Kuinka ymmärtää, miten teollisen koulutuksen laki vaikuttaa työpaikkoihin?

Maa, yritys tai mikä tahansa organisaatio on vain yhtä suuri kuin sen ihmiset. Sen on investoitava koulutukseen, virallisiin oppilaitoksiin, jotka voivat tarjota koulutusta sitä eniten tarvitseville, sekä selkeään standardi- ja valtakirjajärjestelmään. Toisin sanoen ihmisten on kyettävä tietämään, mitä tehdä, ja sitten heille on taattava asianmukainen korvaus.

Se näyttää olevan hyvin selkeä ja konkreettinen tavoite, ja silti yksi katsaus Yhdistyneen kuningaskunnan historiaan paljastaa sarjan hämmentäviä yrityksiä kouluttaa laitosta. Keskiajalta lähtien koulutus jätettiin itse asiassa yksityiselle sektorille, kuten killoille ja myöhemmin yliopistoille.

Naiset löytävät kotimaisen työn

Hallituksesta tuli aktiivisempi teollisen vallankumouksen jälkeen, vaikka kesti useita vuosikymmeniä, ja Yhdistyneiden Britannian kauppakamareiden kaltaisten ryhmien painostuksesta, jotta he pystyivät luomaan ammattiliittoja ja komiteoita. Itse asiassa Yhdistynyt kuningaskunta perusti vasta vuonna 1925 valtion koulutuskeskukset, jotka tarjosivat kuuden kuukauden taitokursseja työttömyysetuuksien saamisen edellytyksenä. Lisäksi perustettiin nuorisokoulutuskeskukset auttamaan naisia löytämään kotitaloustyötä.

Sitten vuonna 1964, Yhdistyneessä kuningaskunnassa allekirjoitettiin teollisuuskoulutuslaitos, joka perustui kahteen maan kansallista tasoa alempaan taitotasoon perustuvaan tutkimukseen. Tämä johti koulutuskeskuksiin, ja ihannetapauksessa se olisi työskennellyt työllisyyden ulkoministerin kanssa luodakseen koulutusmahdollisuuksia maksu- / avustusjärjestelmän kautta.

Tämä näytti hyvältä paperilla. Koulutuslailla ei todellisuudessa ollut juurikaan vaikutusta yleiseen työvoimaan. Suurin osa sen määräyksistä oli suunnattu suurille yrityksille ja valmistavalle teollisuudelle. Sillä ei ollut mitään palvelualaa koskevia säännöksiä, ja koulutuksen arviointikriteerit olivat hyvin epämääräisiä, minkä vuoksi yritysten oli vaikea saada avustuksia tai vapautuksia maksuista.

Maksu- / avustusohjelma

Lopulta koululain maksu- / avustusjärjestelmää tarkennettiin edelleen, ja hallitus käynnisti koulutusmahdollisuusohjelman, jonka avulla ihmiset saivat nopeutettua koulutusta tietyillä toimialoilla. Tällä oli merkittävä vaikutus kasvualoihin, joissa oli ratkaisevan tärkeää valmistaa työvoima käsittelemään läpimurtotekniikkaa tai oppimaan taitoja "uudelle aikakaudelle".

Kun Yhdistynyt kuningaskunta koki työttömyyskriisin 1970-luvulla, Training Act vastasi luomalla Youth Opportunities -ohjelman. Täällä ihmiset, joiden täytyi keskeyttää koulu osittain taloudellisista syistä, voivat saada taitoja parantavia kursseja ja hankkia työkokemusta.

Sitten talouskriisi sai yritykset vähentämään kustannuksia. Koulutuslaki oli olemassa vain paperilla. Todellisuudessa kenelläkään ei ole varaa kuluttaa kalliisiin henkilöstöpajoihin. Tämä oli myös tietokoneiden aikakauden tulo, joten ironista kyllä, juuri silloin ihmiset tarvitsivat koulutusta eniten, etenkin teknologiavetoisilla aloilla.

Kansainväliset koulutuslautakunnat

Vuonna 1981 hallitus yritti korjata ongelman vuoden 1981 työllisyys- ja koululaissa. Tämä päätyi kuitenkin keskittymään rakennus- ja konepajateollisuuteen. Kansainväliset koulutuslautakunnat korvattiin myös teollisuuden koulutusjärjestöillä (ITO), jotka olivat puhtaasti vapaaehtoisia ja työnantajien johdolla. Hallituksen osallistuminen ja tuki olivat käytännössä vähäisiä, eikä tavallinen työntekijä voinut luottaa siihen mihinkään - ei kengän budjetin ja luuston henkilöstön kanssa.

Nuorten mahdollisuuksien ohjelmaa arvostettiin usein heikosta koulutuksestaan, vaikka se oli kiitettävää vilpittömyydestään. Se johti myös siihen, että työnantajat hyödyntivät halpaa työvoimaa ja saivat harjoittelijoita tarjoamatta palkkana säännöllisiä työpaikkoja. Sen jälkeen se korvattiin nuorisokoulutusjärjestelmällä (YTS), sitten nuorisokoulutuksella (YT) ja sitten uudelleenkäynnistyksellä. Nimimuutos ei kuitenkaan parantanut ohjelmaa tai parantanut merkittävästi sen osallistujien työllistymismahdollisuuksia. Se auttoi kuitenkin vähentämään kansallisia työttömyyslukuja, ainakin paperilla.

Muita ponnisteluja olivat kansallinen ammattipätevyysneuvosto (NCVQ), koulutus- ja yritysneuvostot (TEC) Englannissa ja Walesissa sekä paikalliset yritysyritykset (Skotlanti ja Pohjois-Irlanti). Todellisuudessa ammattiliitot kuitenkin vastustivat näitä, eikä niillä ollut jälleen merkittävää vaikutusta työntekijöihin.

Siksi maa odottaa edelleen koulutusta, joka todella toimii, vaikka hallitus ei ainakaan ole luopunut kokeilemisesta.