Ohjausteorian alue kuvaa johtajan organisaatiorakennetta, suoria raportteja ja epäsuoria raportteja.
Hallinnan laajuus on liiketoimintatermi, joka viittaa johtajalle tai esimiehelle raportoivien työntekijöiden määrään. Ohjausidean laajuus kehitettiin 1920-luvulla, Sir Ian Hamiltonin mukaan johtajilla oli rajallinen "huomioväli" ja siksi rajoitettu johtajuuden hallinnan laajuus.
Ohjausteorian alue kuvaa johtajan organisaatiorakennetta, suoria raportteja ja epäsuoria raportteja. Kaukalo valvoo suora raportti työntekijää, ja raportoi Executive. Johtajan suorat raportit valvovat epäsuoran raportoinnin työntekijöitä. Ohjausteorian alue on kehitetty organisaatioissa, joilla on hyvin määritelty komentoketju.
Alemman tason työntekijät
Lean-liiketoimintarakenteet ovat lisänneet suoran ja epäsuoran raportoinnin määrää yhdellä johtajalla.
On yleisesti hyväksyttyä, että kolmesta kuuteen suoran raportin työntekijää on optimaalinen lukumäärä yhden esimiehen hallinnassa. Väitetään, että jos jokaisella esimiehen suoralla raportilla olisi sama määrä epäsuoria raportteja hallintoalueensa sisällä, johtaja ohjaisi suoraan tai epäsuorasti 42 työntekijää. Suurin osa yrityksistä, joilla oli määritelty komentoketju, jatkoi muodollisten raportointisuhteiden kehittämistä, mikä rajoitti valvonnan laajuutta lisäämällä keskijohtajien ja avainhenkilöiden määrää. Ajatus siitä, että alemman tason työntekijöiden tuottavuus lisääntyisi, jos johtajien ja linjatyöntekijöiden välinen päätöksentekoyhteys optimoidaan, piti yrityksiä kasvattamasta keskijohtoa pitämään kontrollilukujen alaa.
Teknologian ja viestintämenetelmien parantaessa monet yritykset harkitsivat ohjausteoriansa laajuutta uudelleen. Yritykset toteuttivat uudelleenjärjestelyjä, leikkaamalla kustannuksia vähentämällä keskijohtoa, väittäen, että uusi tekniikka mahdollisti lisääntyneen määrän suoria raportteja. Tämä lisäsi johtajien valvontataakkaa ja ylikuormitti johtajia pienillä päätöksillä, mikä vaikutti vakavasti organisaation kykyyn suorittaa ensisijainen tehtävä. Yritykset vastasivat uudelleen rakenneuudistuksella investoimalla linjatyöntekijöihin suorempaa valtaa, valtuuttamalla esimiehet ja työntekijät tekemään päätöksiä, jotka olivat perinteisesti johtajien vastuulla. Tietoliikenne ja tietotekniikkaohjelmat otettiin käyttöön viestinnän parantamiseksi edelleen ja päätöksenteko organisaatioissa.
Hallinnan laajuus on kuitenkin edelleen tärkeä kysymys nykypäivän yrityksissä. Lean-liiketoimintarakenteet ovat lisänneet suoran ja epäsuoran raportoinnin määrää yhdellä johtajalla. Yhä enemmän päätöksentekoa tapahtuu esimies- ja linja-työntekijätasolla. Tämä voi aiheuttaa sekaannusta ja epäjohdonmukaisuuksia yrityksen toiminnassa. Tämän ongelman ratkaisemiseksi yrityksillä on oltava selkeät, hyvin kirjoitetut käytännöt ja menettelyt, joiden avulla linja- auton työntekijät ja esimiehet voivat tehdä päätöksiä yhtiön strategisten tavoitteiden ja tehtävän mukaisesti.
